Kunnat, kuten Kaarina, ovat kaavoituksessa luonnostaan monopoleja, joten se on myös tehokas tapa tuottaa kaupungille tuloja. Tästä syystä Kaarinan, kuten muidenkin kuntien, tulisi keskittyä kaavoittamaan ensisijaisesti omistamilleen maa-alueille ja luopua kaavoitussopimuksista kokonaan.
Kaavoitussopimukset johtavat usein tilanteisiin, joissa kaupunki joutuu tekemään itselleen epäedullisia kompromisseja, sillä vaikutusvaltaiset yksityiset tahot voivat sanella ehtoja. Kun kaavoituksessa painotetaan liikaa yksittäisen yrityksen tai maanomistajan toiveita, riskinä on maankäytön tehottomuus. Epäsuhta on helposti havaittavissa, sillä kaavoitussopimuksia tehdään usein alueille, joilla ei ole muita kaupungin palveluita, kunnollista julkista liikennettä tai muuta infrastruktuuria.
Palveluiden ja infran rakentaminen kauas jo olemassa olevasta rakenteesta on aikaa vievää ja kallista. Kustannukset katetaan usein yhteisistä verovaroista, mikä voi tuntua epäoikeudenmukaiselta kuntalaisten näkökulmasta. Lisäksi kaavoitussopimukset, jotka hajautuvat eri puolille kaupunkia, hankaloittavat kaupungin suunnitelmallista kehittämistä.
Sopimuksia tehdään yleensä suurten yritysten kanssa, mikä voi vääristää kilpailua. Suurilla yrityksillä on enemmän resursseja vaikuttaa suoraan tai epäsuorasti sopimuksen sisältöön, mikä saattaa johtaa kunnan kannalta epäedullisiin ratkaisuihin.
Tämä heikentää päätöksenteon avoimuutta ja kuntalaisten luottamusta hallintoon. Vaikka kaavoitussopimukset voivat joskus edistää kaavoitusta ja houkutella investointeja kuntaan, niiden hyödyntäminen vaatii erityistä tarkkuutta ja tasapainottelua lyhyen aikavälin hyötyjen sekä kaupungin pitkän aikavälin elinvoiman ja kehityksen välillä.