Hei,
Innostuin lukiessani tästä valokuitubuumiin liittyvästä uutisesta (https://yle.fi/a/74-20120216) sekä viime viikon Kiitotie-tapahtumasta, jossa vierailin. Päätin kirjoittaa hieman ajatuksia siitä, mihin valokuitualan kehitys on matkalla.
Lukekaa läpi jos valokuitu asiat kiinnostaa ja mielelläni kuulen jos olette samaa tai eri mieltä.
Kirjoitin blogissani jo vuonna 2017 valokuidusta (https://lampikoski.fi/2017/08/25/vauhtia-ja-valokuitua-kansalle/), mutta tämä toimii päivityksenä ja täydentää aiempia pohdintojani.
Lyhyt katsaus siihen, mihin markkina on menossa.
Valokuituverkoista on nopeasti kehittymässä uusi luontainen monopoli Suomessa, samalla tavoin kuin sähkö- ja vesi jakeluverkoista. Operaattoreilla on kiire saada mahdollisimman paljon urakoita ja rakennettua itselleen kuituinfrastruktuuria, koska tämä tarkoittaa parempia tuottoja tulevaisuudessa. Tämän vuoksi valokuitua rakennetaan melkein mihin vaan käytännössä ilmaiseksi ja tähän on vuosia kohdistunut haja-asutusalueille valtion tukirahoitusta.
Kuten blogissani aikaisemmin kirjoitin, valokuituverkon elinkaari on käytännössä rajaton, mikä tekee siitä paljon houkuttelevamman vaihtoehdon kuin esimerkiksi sähkö- tai vesi jakelu, joka vaatii jatkuvaa huoltoa ja uudistamista. Tällä hetkellä Traficom säätelee valokuituyhteyksien hinnoittelua HMW-säädöksellä (https://www.traficom.fi/fi/saadokset) kilpailun takaamiseksi, mutta parhaillaan kansallisessa kuulemisessa on päätösluonnos, joka saattaa poistaa tai keventää sääntelyä. Tämä tarkoittaisi valokuituinfran omistajille entistä suurempia tuottoja ja saattaa johtaa siihen, että operaattorit alkavat rakentaa omia päällekkäisiä valokuituverkkojaan tiheästi asutuille alueille – mikä on laillisesti vielä mahdollista.
Ja nyt viitaten alun uutiseen, valokuitua rakennetaan kiireellä suuria määriä, mikä lisää yksittäisten epäonnistumisten riskiä. Nopeasti rakennettaessa on helpompi pyytää anteeksi virheitä kuin tehdä huolellisesti. Julkisuudessa huomio keskittyy usein klikkiotsikoihin epäonnistumisista, eikä onnistuneista projekteista jota toki niitäkin on rakentamisesta suurin osa.
Jokainen voi miettiä, tulisiko valtion tukirahoilla rakennetut kuituverkot antaa suoraan ulkomaalaisomisteisille yrityksille, vai pitäisikö valtion tai kuntien ottaa roolia rakentamisessa.
Luonnolliset monopolit olisi mielestäni pääasiassa järkevämpää pitää julkisessa omistuksessa. Jo seitsemän vuotta sitten esitin ajatuksen blogissani, että kuntaani perustettaisiin oma valokuituyhtiö, mutta nyt olisi viimeistään paikallaan selvittää, onko verkkojen antaminen operaattoreiden hallintaan kansalaisille edullisin ratkaisu. Samaan aikaan kun tälläistä markkinaa ollaan rakentamassa. Caruna haastaa Suomen valtiota oikeuteen ja paikallisesti kunnissa ei halua uudistaa sähköverkkoja kuntien ennallistamis ohjeistusten mukaan.
Jos mitään ei tehdä, tulemme todennäköisesti näkemään valokuituverkkojen hinnoittelun eriytymisen palvelu- ja infraoperaattoreiden välillä (kuten sähkömarkkinoilla). Valokuituverkkojen rakentaminen etenee nyt nopeammin kuin koskaan, ja globaalisti on havaittavissa, että kuituinfran omistajat korottavat jatkuvasti hintojaan. Kun sääntely mahdollisesti puretaan, tiedossa on kallis siirtohinnoittelu ilman kilpailutusmahdollisuuksia.
Ellei mitään järkeviä uudistuksia tehdä, tulevaisuudessa useat operaattorit rakentavat omia uusia valokuituverkkojaan myös alueille, joilla on jo kilpailijoita. Kunnissa on havaittu, että yhteisrakentaminen ei usein toimi edes eri alojen yritysten kesken, saatikka kilpailijoiden kesken.
Mitä pitäisi tehdä ennen kuin valokuitu on vedetty joka taloon ja sen siirtomaksut ovat monopoliyhtiön määrittelemiä? Pitääkö tässä odotella ja sitten ihmetellään miten tässä näin kävi?